maanantai 10. lokakuuta 2016

Tämmöinen

Viime kirjoituksesta on liki vuosi. Olen pyöritellyt useaan otteeseen, jatkanko kirjoittamista vaiko en, ja olen tullut jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Tällä blogilla oli tarkoituksensa, aikansa ja paikkansa, ja minusta tuntuu että se on täyttänyt tehtävänsä niin hyvin kuin mahdollista. Voi olla, että joskus jatkan kirjoittamista, mutta toistaiseksi tämän blogin tarina on tässä. 

Kirjoitustahtini on ollut hyvin verkkainen alkuvuosien jälkeen. Syynä on blogin alkuperäinen aihepiiri, koulumaailma, josta olen, miten sen sanoisi, etäistynyt. Mielipiteeni ovat pysyneet pääosin samoina, ja koen blogissa kommentoimani asiat edelleen todella tärkeiksi, mutta minusta tuntuu että olen jo sanonut kaiken sanottavani näistä aiheista. Kaikki, mitä voisin jatkossa koulumaailmasta kirjoittaa, olisi enemmän tai vähemmän vanhan toistoa. 

Miksi sitten en jatka kirjoittamista muista aiheista, kuten Suunnanhakua-kirjoituksessani vihjasin? Syitä on useita, mutta tärkein on se, etten kerta kaikkiaan koe bloggaamista itselleni mieluiseksi puuhaksi. Tämä on ollut asiablogi ja sellaisena se pysyisikin. Käytännössä siis haukkuisin asioita joista en pidä, kehuisin asioita joista pidän, esittäisin ongelmiin hyväksi katsomiani ratkaisuja, varmaan pohtisin erilaisia asioita. En koe tällaista mitenkään mielekkääksi toiminnaksi itselleni: ensinnäkään en pidä siitä. En halua miettiä ikäviä asioita yhtään enempää kuin on pakko, ellen kykene vaikuttamaan niihin.  Enkä usko että voin - olen suoraan sanottuna hyvin skeptinen, mitä tulee nettikirjoittelun todellisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa asioihin.

Sitä paitsi kaikki, mitä haluaisin sanoa, ovat lukuisat muut ihmiset jo sanoneet lukemattomia kertoja, jossain muualla. Jos heitä kuunnellaan ja heidän ajamansa tai vastustamansa asiat toteutuvat/eivät toteudu, minä olen turha. Jos taas heitä ei kuunnella, ei ole mitään syytä olettaa että minuakaan kuunneltaisiin. En viittaa ainoaankaan tiettyyn bloggaajaan, sillä en ole kertaakaan törmännyt blogistiin (tai ihmiseen ylipäätään) jonka kanssa olisin täysin samaa mieltä. Mutta kaikki mitä haluaisin sanoa, on sanottu erillisinä murusina lukemattomia kertoja lukemattomissa muissa blogeissa, foorumeilla ja kirjoituksissa. Eli siis tiivistettynä: koen, että blogini jatkaminen olisi itselleni epämieluista ja lisäksi turhaa. 

Kaikki tekstini jäävät kuitenkin ainakin toistaiseksi näkyville, ja kommentointi on vapaata. Jos kommentteja ilmaantuu, voi olla että vastailen, mutten lupaa mitään. Olen saanut paljon kehuja, joista olen hyvin iloinen ja kiitollinen. Toivon että kirjoituksistani on ollut ja tulee ehkä vielä olemaan hyötyä joillekin. Ja lopuksi: näin viimeisen tekstini viimeisessä kappaleessa haluan vielä erityisesti kiittää kaikkia lukijoita ja kommentoijia. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.